Kysy kemistiltä, osa 11: Kalkkia ja rikkihappoa

posted in: Kysy kemistiltä | 0

Tässä teille vielä kesän aikana kertyneitä kysymyksiä ja vastauksia, olkaa hyvät! Muistuttaisin vielä, että yritykseltäni saa apua mm. LIMS-hankintoihin ja Excel-taulukoiden laatimiseen. Katso tarkemmin kohdasta Yrityksille tai ota yhteyttä!

Miten estää kalkin kertyminen ultraäänihöyrystimestä?

Kasvikeisari kysyy: ”Moi! Ultraäänihöyrystimien suurimpia ongelmia on vedestä höyryn mukana ilmaan leviävä kalkki. Veden toki voisi puhdistaa ennen kuin sitä lisää höyrystimeen, mutta onko keinoa estää kalkkia leviämästä laitteesta ilmaan (ja sitä kautta ihan kaikkialle)? Jotkut sanovat, että huuhtelukirkaste olisi edullinen ratkaisu, toiset vannovat sitruunahapon nimeen. Mikä olisi edullinen ja helppo keino ratkaista tämä ongelma?

Kokeilen parasta aikaa tuota sitruunahappoa. Lisäsin sitä noin ruokalusikallisen kuuteen (6) litraan vettä. Aika kirpeä on tuoksu, kun sitä vesifaasia hengittää sisään läheltä laitetta. Huomasin myös, että se vesifaasi on selvästi tavallista sakeampaa. Vähän nyt maallikkona alan epäillä sitruunahapon hyödyllisyyttä tässä yhteydessä… Entäs mitäs tuo happo tekee sitten huonekasveille? Tämähän tässä se tärkein asia alunperinkin onkin, riittävän kosteusprosentin tarjoaminen huonekasveille (mutta sotkematta koko asuntoa siihen helkkarin kalkkiin, eivätkä ne veden mukana tutkitusti liikkuvat bakteeritkaan niin houkuttele). Olisi hienoa, jos pystyisit selvittämään tätä lisää. Tämähän on aikamoinen mysteeri jostakin ihmeen syystä.”

Kemisti vastaa: Suositellaanko laitteen ohjekirjassa käytettäväksi tislattua vettä? Siinä tapauksessa suosittelisin itsekin käyttämään sitä. Tislattua vettä saa esimerkiksi huoltoasemilta ja autotarvikeliikkeistä. Kalkkipitoisuus vesijohtovedessä on melko pieni, mutta sitä kalkkisakkaa kertyy, kun vettä käytetään paljon. Sitruunahapolla voi neutraloida emäksistä karbonaattia, mutta oikea annostelu voi olla vaikeaa. Vesijohtoveden kalkkipitoisuus vaihtelee. Turvallisinta olisi käyttää tislattua vettä. En usko, että sitruunahappo on vaaraksi huonekasveille, koska se on heikko happo ja monet kasvit sisältävät sitä luontaisestikin.

Miten valkaisuaine reagoi hapon kanssa?

Mister X kysyy: ”Happoahan ei saa koskaan lisätä valkaisuaineeseen, koska siitä vapautuu myrkyllistä kloorikaasua mutta miten tämä yhtälö oikein tapahtuu käytännössä? Muodostuuko sitä kaasua jo silloinkin, jos joukkoon tipahtaa vahingossa muutama pisara heikosti hapanta pesuainetta vai tarvitseeko sen koko valkaisuaineliuoksen PH:n muuttua happamaksi, jotta kloorikaasu vapautuu?”

Kemisti vastaa: Reaktioyhtälö löytyy edellisestä Kysy kemistiltä-kirjoituksesta (katso ”Mitä kloorin haju kertoo?” vastaus kysymykseen 4). Kyseessä on tasapainoreaktio, jossa reaktioita tapahtuu kumpaankin suuntaan jatkuvasti. Jos seos on tasapainossa, niin koostumus pysyy samana. Lähtöaineen, tässä tapauksessa haposta peräisin olevien vetyionien, lisäys siirtää tasapainoa tuotteiden, tässä tapauksessa kloorikaasun suuntaan. Pieni happolisäys ei holauta isoa määrää klooria pullosta menemään. Älä ole huolissasi.

Muuttuuko happo vaarattomaksi, kun se on reagoinut?

Nimimerkki Utelias kysyjä kysyy: ”Moi. Olen alalla, jossa käytetään jonkin verran syövyttäviä aineita kuten esimerkiksi rikkihappoa. Tuli tässä jokin aikaa sitten keskusteltua kaverini kanssa miten vaarallisia aineita tuollaiset vahvat hapot ovat. Hän sanoi, että rikkihappo on sellainen aine mikä muuttuu reagoimiskyvyttömäksi eli inertiksi kemiallisen reaktion jälkeen. Itse en kyllä usko ensinkään tällaista väitettä. Pitääkö se muka paikkaansa, että kun rikkihappo on syövyttänyt kemiallisen reaktion johdosta vaikkapa muovipintaan tai lattiaan vaurion niin se happo muka neutraloituisi ja muuttuisi itsestään inertiksi?

Netistä etsin vähän tietoa rikkihaposta ja ulkomaiselta kemiafoorumilta löysinkin pari samanlaista väitettä. Pistän ne tähän kysymykseen mukaan.

’On most surfaces you will soon see not the acid but its effects- small holes and decolorations. They are usually a signal that the acid was already neutralized and is no longer dangerous.’

’Sulfuric acid is a liquid, it will not dry. For carbon based objects like furniture/walls/books, it will react with them and become inert after damaging them.’

Pitääkö nämä väitteet oikeasti paikkaansa? Minä olen aina luullut, että vahvat hapot pysyvät syövyttävinä niin kauan kunnes ne neutraloidaan emäksisellä aineella kuten natriumvetykarbonaatilla (ruokasooda)”

Kemisti vastaa: Tuo on ihan totta, että kun vahva happomolekyyli, esimerkiksi rikkihappomolekyyli on reagoinut, se luovuttaa vetyioninsa ja jäljelle jää negatiivinen ioni. Happo osallistuu reaktioon ja muuttuu siinä myös itse, toisin kuin katalyytti, joka palautuu reaktion jälkeen alkuperäiseen tilaansa. Vahvojen happojen ionit eivät ole vaarallisia. Rikkihapon ioni on sulfaatti, suolahapon kloridi ja typpihapon nitraatti. Jos happoa kaatuu pinnalle, se kaikki ei välttämättä reagoi, vaan nestekerroksessa voi olla reagoimatonta happoa jäljellä. Se syövyttää kyllä.

Mitä haittaa on sulfiiteista?

Mietiskelijä kysyy: ”Onko alkoholituotteissa kuten esimerkiksi viineissä käytettävät sulfiitit terveydelle haitallisia? Nehän ovat rikkihapon suoloja, joten eikö niiden pitäisi olla erittäin syövyttäviä? Entä miten sulfiitti ja sulfaatti eroavat toisistaan? Sulfiittien lisäksi erilaisissa juomissa käytetään myös rikkidioksidia. Onko tuo kuinka terveydelle haitallinen aine?”

Kemisti vastaa: Sulfiitti ei sinänsä ole haitallinen, mutta aiheuttaa joillakin allergiaa. Jotkut valittavat myös voimakkaammista krapulan oireista sen jälkeen, kun ovat juoneet sulfiittia sisältäviä juomia. Happojen suolat eivät ole syövyttäviä. Kun happo reagoi, se luovuttaa vetyionin ja jäljelle jää negatiivinen ioni. Tämä muodostaa suolan jonkin positiivisen ionin kanssa. Yleensä hapon ioni on neutraali, jos happo on vahva, ja heikosti emäksinen, jos happo on heikko. Sulfaatti on rikkihapon ioni ja siinä on neljä happea. Sulfiitti on puolestaan rikkihapokkeen ioni ja siinä on kolme happea. Rikkihappo ja -hapoke ovat siitä erikoisia tapauksia, että ne ovat kahdenarvoisia eli voivat luovuttaa kaksi vetyionia.

Rikkihappo on vahva happo, mutta kun se on luovuttanut ensimmäisen vetyionin, jäljelle jäävä vetysulfaatti on heikko happo. Kun tämä luovuttaa vielä toisen vetyionin, jää sulfaatti, joka on heikosti emäksinen. Rikkihapoke taas on heikko happo. Kun se luovuttaa ensimmäisen vetyionin, jäljelle jää vetysulfiitti, joka on hyvin heikko happo. Kun se luovuttaa toisen vetyionin, jäljelle jää sulfiitti, joka on heikko emäs. Jos sulfiitti-ionin parina on suolassa jokin neutraali positiivinen ioni, niin liuos on lievästi emäksinen. Rikkidioksidin vaikutukset ovat samankaltaisia kuin sulfiitilla, eli aiheuttaa allergiaa joillekin. Näiden lisäämistä koskevat samat säädökset. Joskus sanoja käytetään, kuin kyseessä olisi sama aine, mutta näin ei kuitenkaan ole. Rikkidioksidissa on kaksi happea, sulfiitissa kolme. Rikkidioksidi on yhdiste, jolla ei ole varausta, mutta sulfiitti on negatiivinen ioni, joka esiintyy jonkin positiivisen ionin parina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *